|
Katson pohjaan joen sulaneen | Vesi taittaa valon himmenneen | Katson itseeni, |
|
katson sairauteen | Itseni |
|
kaikesta vapautan | Niin kylmä maa jolla makaan | Tunnen sen liikkeen jokaisen |
|
| Yhteen hetkeen mahtuu |
|
elämä | Ajatukset virtaavat veden matkassa | Niin lämmin utuinen ilma | Kaukana |
|
aurinko silmiltä piilossa | |
|
Maailman suljen nyrkkiini veriseen | Itseni kaikesta vapautan | Hetken kai |
|
luulin olleeni muualla | Turvassa |
|
jumalten kostolta | Missä kohdin kuljimme harhaan? | Ei kukaan täällä voi sitä |
|
kertoa | Varjona kuljen |
|
kuolleiden maassa | Näen kaikki ympärillä kuolleina | Joskus kai synnyin uuteen |
|
maailmaan | En tiennyt sen |
|
päättyvän näin | Kynnyksellä uuden uljaan ajan | Yhä mietin miten tänne päädyin |
|
| Kuinka loppumme sai |
|
alkunsa | Kuka siitä oli vastuussa | En nähnyt suurta petoa | En kuullut lopun |
|
pasuunoita | Kukaan ei tuhonnut |
|
aurinkoa | Vain ihminen kylvi tulta | Aikamme päättyi suruun ja ruttoon | Veli |
|
veljeltään elämän niitti | Missä |
|
kohdin kuljimme harhaan? | Jäi kaikille jaettavaksi kuolleiden maa | Olen |
|
siellä mistä kaikki alkaa uudelleen | |
|
Missä valo ei värejä näytä | Kaikkialle levittäytyy tasainen niitty | Vain |
|
taivas ylläni vaalenee | Käy rauhaisena |
|
vierelläni tuuli | Itse silmäni suljen ja itken | Tänne jään, kaipuuta vailla | |
|
Rikotun henkeni veden virtaan annan | |
|
Olen siellä mistä kaikki alkaa uudelleen | Tyhjänä näyttäytyy ikuisuus ja |
|
aukenee | Kuolleille kuolleiden maa |
|
|
|
[English translation:] |
|
|
|
The Land of the Dead |
|
|
|
To the bottom of a thawed river I look | Water bends the dimmed light | I look |
|
into myself, I look into |
|
sickness | And release myself from everything | So cold the ground which I lie |
|
upon | I feel it's every move | |
|
Life contained in one moment | Thoughts flow along with water | So warm the |
|
foggy air | Far the sun, |
|
hidden from my eyes | In my bloody fist I enclose the world | And release |
|
myself from everything | For a |
|
while I must've thought I was elsewhere | Safe from the gods' revenge | Where |
|
did we go astray? | Nobody |
|
here can tell | As a shadow I walk in the land of the dead | I see everyone |
|
around me deceased | Someday, |
|
I must have been born into a new world | I did not know this was how it would |
|
end | On the threshold |
|
of a brave new era | Still wondering how I ended up here | How our ending |
|
commenced | And who was |
|
responsible | I did not see a massive beast | Did not hear the trumpets of doom |
|
| Nobody destroyed the |
|
sun | Fire was sowed by man alone | Our time ended in sorrow and plague | |
|
Brothers killed by brothers | |
|
Where did we go astray? | Left for all to divide, the land of the dead | I am |
|
there where everythings |
|
starts and | Where the light shows no colours | An even meadow stretching |
|
everywhere | Only the |
|
sky above me growing lighter | A calm breeze is blowing beside me | I close my |
|
eyes and weep | Here I |
|
shall remain, without yearning | My broken spirit I shall give to the streaming |
|
waters | I am there where |
|
everything starts anew | Eternity shows itself empty and opens up | For the |
|
deceased, the land of the dead |