Kuun vielä varttuessa
Kulki kuiskaus päällä veen
(kaukaa)
Aallot levotonna löivät
Vasten sateen pieksemää
(rantaa)
Kauan hiljaisia lienneet
Salot alla pohjoisen
(taivaan)Vain yksinäinen vire tuulen soi
Keihäs karhunkaatajan
Maassa saaliin vierellä
(vartoi)Vaiti suurta laivaa saapuvaa
Ei kukaan tiennyt nähdä
sarastukseen
Ja päivä laski taas
Kuulkaa huuto korppien
Halki taivaiden
Näin saapuu tuho jumalten
Maailmaamme
On tullut se aika
jolloin auringon pyörä
Veren vuodatuksesta katkeaa
Liput kauniit liehuen
Airut rantakiville
(astuu)
He miekoin meitä tervehtivät
Vapaudesta puhua
(saavat)
Loimet vieraat yllänsä
Puiseen ristiin veriveli
(tarttuu) Hän suden mahdin mielii taltuttaa
Keihäs karhunkaatajan
Vastaan käärmekieltä nyt nousee
Ja iskee läpi kurjan sydämen
Vaan eivät sankarit enää nouse raunioille
Ja laulumme tuuli vie
Kuulkaa suru metsien
Halki aikojen
On pyhät kivet kaadettu
Ja kansa voipunut
Valtaa kuoleman sylistä
Uhmaa teräs välkkyen
Tuoni käsissä jumalten
Maine miehen ikuinen
Jo syttyvät nuo soihdut
ne ruumiit kärventävät
Ja syyttömien sielut tuomitaan
Kuinka riistävät  jumalat nyt viereltämme
Vaikenevat tuhannet edessä murhaajan
Kirveenkuva rinnalla
Karhun lailla taistellen
Ukon voima sydämessä
Vielä kaatuu viimeinen
Viimeinen