作词 : Arto Tuunela
 作曲 : Arto Tuunela/Artturi Taira
 Kai mä epäröin hetken, kaks
 Sun äänes on joku uus sävy kun sanot "moi"
 Ja tavallaan mä tiedän et mun ei pitäis hypätä sun kyytiin
 Mut nuorempana mä en ikinä lähteny mihinkään
 Mä halusin olla turvassa
 Kaikki muut hyppäs autoihin ja ajoi jonnekkin missä oli elämää
 Niin paljon elämää et moni jäi siihen koukkuun
 Kalpeakasvoisena haamuna vaellan näissä aamuissa
 Jokapuolella onnittelui, kukkakimppuja, puolityhjii pulloja
 Auringon ensisäteet työntyy mun kivisten silmien taa
 Sä olit se joka mun sydämen särki
 On vaan yks tapa jolla se hajotetaan
 Ja nyt sä oot siinä, sun ovi on auki
 Ja mä kuulen sun äänestä et jokin on hullusti
 Vaik yrität näyttää siltä et mikään ei oo koskaan ollu näin hyvin
 Sä oot värjänny sun tukan mustaks
 Sä tuoksut uudelta
 Sit se iskee muhun
 Nää on niit nostalgiakeruuhetkiä
 Sitä kammottavaa aikaa varten
 Jolloin voi enää vaa muistella
 Kaikkia niitä ihania virheitä joita ehti tehdä
 Must tuntuu, et en oo tehny vielä lähellekkään tarpeeks
 Mä oon tehny mun valinnan, ehkä
 Tää on mun valinta, mun
 Tää on minä nyt, tää on minä nyt
 Kalpeakasvoisena haamuna vaellan näissä aamuissa
 Jokapuolella onnittelui, kukkakimppuja, puolityhjii pulloja
 Auringon ensisäteet työntyy mun kivisten silmien taa
 Sä olit se joka mun sydämen särki
 On vaan yks tapa jolla se hajotetaan
 Beibi kaikkee ei voi pukee sanoiks
 Ja jos yritän nyt alan vaan selittää
 Minne kaikkialle veisin sut jos me voitais vielä ehkä yrittää
 Älä kuuntele mua silloin
 Se on mun sydän joka valehtelee
 Älä kuuntele mua silloin
 Se on mun sydän joka valehtelee
 Mä en koskaan tienny mitä mä etsin
 Mut se ei saanu mua lopettamaan
 Mä halusin vaan liukuu läpi elämän, saippuoituna
 Mut siin on se vika, et ku huomaa jotain kaunista
 Ei ookkaan helppo pysäyttää vauhtia