歌曲 | Haudanusva |
歌手 | Horna |
专辑 | Sudentaival |
下载 | Image LRC TXT |
Yöllä jäinen usva jälleen nousee | |
Haudastaan, | |
Vartiosta, luota vainajien paikaltaan, | |
Houkuttelee uuden uhrin luokseen | |
Surmaansa, | |
Laulaa omituisen, oudon taikansa. | |
Nälissään ja suojaa etsien, sisimmässään lämpöä kaivaten, | |
Kirottuna vai voittaneena, | |
Kaiken elon riemun raivaten. | |
Öinen suo on kiintynyt lapseensa, | |
Jota kirouksensa varjelee, | |
Ilman lämpöä, ei elämää ollenkaan, | |
Ei taantumusta rakkauteen. | |
Haudanusva on vihannut ihmistä, | |
Inhonnut sen lihaa ja aatteita, | |
Pyrkimystä saada osakseen | |
Aina kaiken ilman vaateita. | |
Siinä käsitykset kirouksesta | |
Eroavat kuten päivä ja yö, | |
Ihmiselle kirous on kuolema, | |
Ja meille kuolema on mieluisa työ. | |
Jumala on kahlinnut lampaansa, | |
Ketju on kuin elämä, | |
Ruoste, aika ja inhon vaikutus | |
On meidät laskenut vapauteemme. | |
Siinä kirouksemme muuttuu siunatuksi, | |
Ihmisruumis jäätyy suohon paikalleen. | |
Haudanusva on sielujemme liitto | |
Ja rauha piinasta on öinen hiljaisuus. | |
Ei virettä, ei harmoniaa, | |
Ei nuotin nuottia ilman taikaa. | |
Pelko muuttuu mielenkiinnoksi | |
Ja sävel tuo kristityt luoksemme. |
Y ll j inen usva j lleen nousee | |
Haudastaan, | |
Vartiosta, luota vainajien paikaltaan, | |
Houkuttelee uuden uhrin luokseen | |
Surmaansa, | |
Laulaa omituisen, oudon taikansa. | |
N liss n ja suojaa etsien, sisimm ss n l mp kaivaten, | |
Kirottuna vai voittaneena, | |
Kaiken elon riemun raivaten. | |
inen suo on kiintynyt lapseensa, | |
Jota kirouksensa varjelee, | |
Ilman l mp, ei el m ollenkaan, | |
Ei taantumusta rakkauteen. | |
Haudanusva on vihannut ihmist, | |
Inhonnut sen lihaa ja aatteita, | |
Pyrkimyst saada osakseen | |
Aina kaiken ilman vaateita. | |
Siin k sitykset kirouksesta | |
Eroavat kuten p iv ja y, | |
Ihmiselle kirous on kuolema, | |
Ja meille kuolema on mieluisa ty. | |
Jumala on kahlinnut lampaansa, | |
Ketju on kuin el m, | |
Ruoste, aika ja inhon vaikutus | |
On meid t laskenut vapauteemme. | |
Siin kirouksemme muuttuu siunatuksi, | |
Ihmisruumis j tyy suohon paikalleen. | |
Haudanusva on sielujemme liitto | |
Ja rauha piinasta on inen hiljaisuus. | |
Ei virett, ei harmoniaa, | |
Ei nuotin nuottia ilman taikaa. | |
Pelko muuttuu mielenkiinnoksi | |
Ja s vel tuo kristityt luoksemme. |
Y ll j inen usva j lleen nousee | |
Haudastaan, | |
Vartiosta, luota vainajien paikaltaan, | |
Houkuttelee uuden uhrin luokseen | |
Surmaansa, | |
Laulaa omituisen, oudon taikansa. | |
N liss n ja suojaa etsien, sisimm ss n l mp kaivaten, | |
Kirottuna vai voittaneena, | |
Kaiken elon riemun raivaten. | |
inen suo on kiintynyt lapseensa, | |
Jota kirouksensa varjelee, | |
Ilman l mp, ei el m ollenkaan, | |
Ei taantumusta rakkauteen. | |
Haudanusva on vihannut ihmist, | |
Inhonnut sen lihaa ja aatteita, | |
Pyrkimyst saada osakseen | |
Aina kaiken ilman vaateita. | |
Siin k sitykset kirouksesta | |
Eroavat kuten p iv ja y, | |
Ihmiselle kirous on kuolema, | |
Ja meille kuolema on mieluisa ty. | |
Jumala on kahlinnut lampaansa, | |
Ketju on kuin el m, | |
Ruoste, aika ja inhon vaikutus | |
On meid t laskenut vapauteemme. | |
Siin kirouksemme muuttuu siunatuksi, | |
Ihmisruumis j tyy suohon paikalleen. | |
Haudanusva on sielujemme liitto | |
Ja rauha piinasta on inen hiljaisuus. | |
Ei virett, ei harmoniaa, | |
Ei nuotin nuottia ilman taikaa. | |
Pelko muuttuu mielenkiinnoksi | |
Ja s vel tuo kristityt luoksemme. |