Luopion Veri 歌词
| 歌曲 | Luopion Veri |
| 歌手 | Moonsorrow |
| 专辑 | Tämä Ikuinen Talvi |
| 下载 | Image LRC TXT |
| Auringon kullanhohde hiipuu pimeyteen, petollisen valloittajan loppu lähenee. | |
| Usvaisten metsien kansa valmistautuu hyökkäykseen, isiensä uskon puolesta se taistelee. | |
| Kun valo katoaa he esiin marssivat ja miekat rautaiset pian ilmassa tanssivat. | |
| Ei henkiin kukaan jää, he kaiken tuhoaa. | |
| On vasara heill' kaulalla, risti ruohikkoon putoaa. | |
| Teurastus alkakoon... | |
| Kuoloon luopion... | |
| Vihollisen veri virtaa miekan kahvalle kun terä sitä janoten jo syöksyy syvälle. | |
| Profeetan lapset, kohtalonne on kirjoitettu miekkojemme teriin. | |
| Liian kauan olette maitamme asuttaneet. | |
| Emme tarvitse vapahtajaanne, emme valkoista valhettanne. | |
| Kahlitsematonta ette voi vapauttaa. | |
| Luonto on äitimme, hänen povellaan alttarimme. | |
| Pyhimpämme kaikkialla ympärillä asustaa. | |
| Hanget säihkyvät, kosket kuohuvat. | |
| Ne jumalamme ovat, omaamme emme anna pois. | |
| Pohjoiseen olitte saapuva, kaukaa tulitte ja sinne joudutte vielä kerran palaamaan. | |
| Sillä jälleen keihäämme saalistavat luopioiden verta. | |
| Kuolema lampaille jotka riistivät uskomme, | |
| Pohjolasta poistukaa tai kohdatkaa kostomme. | |
| On jumalanne meille vieras olento, se ikuisuuksiin kadotkoon, vihamme tuntekoon. | |
| Pian armoa jo anotaan, ei pelastusta näy. | |
| Metsän piiloon samotaan, tie kirveen terään käy. | |
| On taistelu koht' voitettu, jo aamu sarastaa, pian soturimme ratsastaa kohti | |
| Tuonelaa. | |
| Kohti Tuonelaa... | |
| Valloittaja katoaa... | |
| Vihollisen veri virtaa miekan kahvalle kun terä sitä janoten jo syöksyy syvälle. | |
| Verta vuodattakaa... kuolemaa... | |
| Rauta kalskahtaa... tuskaa... | |
| Tappakaa... kylväkää tuhoa... | |
| Terät tanssikaa... verta janoten... [English translation:] [BLOOD OF AN APOSTATE] | |
| Dying out is the sheen of the sun, darkness closing in and the conqueror so treacherous stands at his mortal end. | |
| The people of the deep woods gathering for attack, for the faith of their fathers' they now raise all arms. | |
| When the light disappears they march in from everywhere and soon their swords made of iron clatter in the air. | |
| There's no one to survive, everything they will destroy. | |
| Sign of the hammer they carry, to the ground all crosses fall. | |
| Let the slaughter begin... | |
| Until the traitor's end... | |
| The blood of an enemy is pouring down the sword whilst the blade thirsting for it dashes deeper in. | |
| Children of the prophet, your fate is written within the steel of our blades. | |
| For too long have you inhabited our lands. | |
| We do not need your savior, we do not need your lies. | |
| Whoever is unfettered, no man can set him free. | |
| Nature is our mother, our altar on her bosom. | |
| The most sacred of ours dwell everywhere around. | |
| Now see the snowdrifts shine, hear the rapids rush. | |
| They are the gods we worship and we will not forsake what's ours. | |
| And you came up north, so far from home where you shall once again return. | |
| For once more do our spears prey on the blood of the apostates. | |
| Death to the sheep who deprived us of our faith, either withdraw from the north or our vengeance you shall know. | |
| The god of yours is such a distant creature to our folk, it shall vanish into eternities with our wrath upon. | |
| Soon imploring for mercy with no escape in sight. | |
| Running through the forests but never hiding from our blades. | |
| The battle soon is overcome, the morning rays do rise, and soon do our great warriors ride onwards to | |
| Tuonela. Onwards to | |
| Tuonela... | |
| And the conqueror is gone... | |
| The blood of an enemy is pouring down the sword whilst the blade thirsting for it dashes deeper in. | |
| Shed the blood... death overcome... | |
| Sound the clash of iron... pain overcome... | |
| Kill them all... sow destruction... | |
| Clatter in the air... declare a hunt for blood... |
| Auringon kullanhohde hiipuu pimeyteen, petollisen valloittajan loppu l henee. | |
| Usvaisten metsien kansa valmistautuu hy kk ykseen, isiens uskon puolesta se taistelee. | |
| Kun valo katoaa he esiin marssivat ja miekat rautaiset pian ilmassa tanssivat. | |
| Ei henkiin kukaan j, he kaiken tuhoaa. | |
| On vasara heill' kaulalla, risti ruohikkoon putoaa. | |
| Teurastus alkakoon... | |
| Kuoloon luopion... | |
| Vihollisen veri virtaa miekan kahvalle kun ter sit janoten jo sy ksyy syv lle. | |
| Profeetan lapset, kohtalonne on kirjoitettu miekkojemme teriin. | |
| Liian kauan olette maitamme asuttaneet. | |
| Emme tarvitse vapahtajaanne, emme valkoista valhettanne. | |
| Kahlitsematonta ette voi vapauttaa. | |
| Luonto on itimme, h nen povellaan alttarimme. | |
| Pyhimp mme kaikkialla ymp rill asustaa. | |
| Hanget s ihkyv t, kosket kuohuvat. | |
| Ne jumalamme ovat, omaamme emme anna pois. | |
| Pohjoiseen olitte saapuva, kaukaa tulitte ja sinne joudutte viel kerran palaamaan. | |
| Sill j lleen keih mme saalistavat luopioiden verta. | |
| Kuolema lampaille jotka riistiv t uskomme, | |
| Pohjolasta poistukaa tai kohdatkaa kostomme. | |
| On jumalanne meille vieras olento, se ikuisuuksiin kadotkoon, vihamme tuntekoon. | |
| Pian armoa jo anotaan, ei pelastusta n y. | |
| Mets n piiloon samotaan, tie kirveen ter n k y. | |
| On taistelu koht' voitettu, jo aamu sarastaa, pian soturimme ratsastaa kohti | |
| Tuonelaa. | |
| Kohti Tuonelaa... | |
| Valloittaja katoaa... | |
| Vihollisen veri virtaa miekan kahvalle kun ter sit janoten jo sy ksyy syv lle. | |
| Verta vuodattakaa... kuolemaa... | |
| Rauta kalskahtaa... tuskaa... | |
| Tappakaa... kylv k tuhoa... | |
| Ter t tanssikaa... verta janoten... English translation: BLOOD OF AN APOSTATE | |
| Dying out is the sheen of the sun, darkness closing in and the conqueror so treacherous stands at his mortal end. | |
| The people of the deep woods gathering for attack, for the faith of their fathers' they now raise all arms. | |
| When the light disappears they march in from everywhere and soon their swords made of iron clatter in the air. | |
| There' s no one to survive, everything they will destroy. | |
| Sign of the hammer they carry, to the ground all crosses fall. | |
| Let the slaughter begin... | |
| Until the traitor' s end... | |
| The blood of an enemy is pouring down the sword whilst the blade thirsting for it dashes deeper in. | |
| Children of the prophet, your fate is written within the steel of our blades. | |
| For too long have you inhabited our lands. | |
| We do not need your savior, we do not need your lies. | |
| Whoever is unfettered, no man can set him free. | |
| Nature is our mother, our altar on her bosom. | |
| The most sacred of ours dwell everywhere around. | |
| Now see the snowdrifts shine, hear the rapids rush. | |
| They are the gods we worship and we will not forsake what' s ours. | |
| And you came up north, so far from home where you shall once again return. | |
| For once more do our spears prey on the blood of the apostates. | |
| Death to the sheep who deprived us of our faith, either withdraw from the north or our vengeance you shall know. | |
| The god of yours is such a distant creature to our folk, it shall vanish into eternities with our wrath upon. | |
| Soon imploring for mercy with no escape in sight. | |
| Running through the forests but never hiding from our blades. | |
| The battle soon is overcome, the morning rays do rise, and soon do our great warriors ride onwards to | |
| Tuonela. Onwards to | |
| Tuonela... | |
| And the conqueror is gone... | |
| The blood of an enemy is pouring down the sword whilst the blade thirsting for it dashes deeper in. | |
| Shed the blood... death overcome... | |
| Sound the clash of iron... pain overcome... | |
| Kill them all... sow destruction... | |
| Clatter in the air... declare a hunt for blood... |
| Auringon kullanhohde hiipuu pimeyteen, petollisen valloittajan loppu l henee. | |
| Usvaisten metsien kansa valmistautuu hy kk ykseen, isiens uskon puolesta se taistelee. | |
| Kun valo katoaa he esiin marssivat ja miekat rautaiset pian ilmassa tanssivat. | |
| Ei henkiin kukaan j, he kaiken tuhoaa. | |
| On vasara heill' kaulalla, risti ruohikkoon putoaa. | |
| Teurastus alkakoon... | |
| Kuoloon luopion... | |
| Vihollisen veri virtaa miekan kahvalle kun ter sit janoten jo sy ksyy syv lle. | |
| Profeetan lapset, kohtalonne on kirjoitettu miekkojemme teriin. | |
| Liian kauan olette maitamme asuttaneet. | |
| Emme tarvitse vapahtajaanne, emme valkoista valhettanne. | |
| Kahlitsematonta ette voi vapauttaa. | |
| Luonto on itimme, h nen povellaan alttarimme. | |
| Pyhimp mme kaikkialla ymp rill asustaa. | |
| Hanget s ihkyv t, kosket kuohuvat. | |
| Ne jumalamme ovat, omaamme emme anna pois. | |
| Pohjoiseen olitte saapuva, kaukaa tulitte ja sinne joudutte viel kerran palaamaan. | |
| Sill j lleen keih mme saalistavat luopioiden verta. | |
| Kuolema lampaille jotka riistiv t uskomme, | |
| Pohjolasta poistukaa tai kohdatkaa kostomme. | |
| On jumalanne meille vieras olento, se ikuisuuksiin kadotkoon, vihamme tuntekoon. | |
| Pian armoa jo anotaan, ei pelastusta n y. | |
| Mets n piiloon samotaan, tie kirveen ter n k y. | |
| On taistelu koht' voitettu, jo aamu sarastaa, pian soturimme ratsastaa kohti | |
| Tuonelaa. | |
| Kohti Tuonelaa... | |
| Valloittaja katoaa... | |
| Vihollisen veri virtaa miekan kahvalle kun ter sit janoten jo sy ksyy syv lle. | |
| Verta vuodattakaa... kuolemaa... | |
| Rauta kalskahtaa... tuskaa... | |
| Tappakaa... kylv k tuhoa... | |
| Ter t tanssikaa... verta janoten... English translation: BLOOD OF AN APOSTATE | |
| Dying out is the sheen of the sun, darkness closing in and the conqueror so treacherous stands at his mortal end. | |
| The people of the deep woods gathering for attack, for the faith of their fathers' they now raise all arms. | |
| When the light disappears they march in from everywhere and soon their swords made of iron clatter in the air. | |
| There' s no one to survive, everything they will destroy. | |
| Sign of the hammer they carry, to the ground all crosses fall. | |
| Let the slaughter begin... | |
| Until the traitor' s end... | |
| The blood of an enemy is pouring down the sword whilst the blade thirsting for it dashes deeper in. | |
| Children of the prophet, your fate is written within the steel of our blades. | |
| For too long have you inhabited our lands. | |
| We do not need your savior, we do not need your lies. | |
| Whoever is unfettered, no man can set him free. | |
| Nature is our mother, our altar on her bosom. | |
| The most sacred of ours dwell everywhere around. | |
| Now see the snowdrifts shine, hear the rapids rush. | |
| They are the gods we worship and we will not forsake what' s ours. | |
| And you came up north, so far from home where you shall once again return. | |
| For once more do our spears prey on the blood of the apostates. | |
| Death to the sheep who deprived us of our faith, either withdraw from the north or our vengeance you shall know. | |
| The god of yours is such a distant creature to our folk, it shall vanish into eternities with our wrath upon. | |
| Soon imploring for mercy with no escape in sight. | |
| Running through the forests but never hiding from our blades. | |
| The battle soon is overcome, the morning rays do rise, and soon do our great warriors ride onwards to | |
| Tuonela. Onwards to | |
| Tuonela... | |
| And the conqueror is gone... | |
| The blood of an enemy is pouring down the sword whilst the blade thirsting for it dashes deeper in. | |
| Shed the blood... death overcome... | |
| Sound the clash of iron... pain overcome... | |
| Kill them all... sow destruction... | |
| Clatter in the air... declare a hunt for blood... |
YouTube搜索结果 (转至YouTube)