歌曲 | Aaveissa Vainko Olet Mun |
歌手 | Viikate |
专辑 | Kuu Kaakon Yll |
下载 | Image LRC TXT |
Valkeat kesäyöt, valkeat vedet kaarisilloin | |
kutsuvat kaislikot, kutsuvat kaarituet illoin | |
Iltamme saa kuin usva uuteen lumpeen kukkaan | |
varoen | |
ja meidät kuin maisema maalataan | |
Vaienneet muut, vaienneet valovuotein matkat | |
valvovat puut, riippuvat koivut, lakkalatvat | |
Päällemme käyden | |
sallien vain kuutamon täyden | |
kuin varoen | |
ja maisema se meistä kauas katoaa | |
Ei soisi tämän koskaan päättyvän | |
Ei soisi kellot murhenäytelmän, | |
ellen taas silmiäni avaa päällä peilin rikotun | |
Aaveissa vainko olet mun | |
Hiljainen kesäyö hiljalleen käyden veden selkää | |
Minä tiedän sen, ajatus jota kaikki pelkää | |
että kaartuis' koivut ei, ei usva koskis' lumpeen kukkaan | |
se mikä meidät pakottaa jälleen silmät avaamaan | |
Ei jaksa aamu nousta alta kylmän öljylampun | |
viritellen vilun jousta kulkee kukin yötään yksinään | |
Ei soisi tämän koskaan päättyvän | |
Ei soisi kellot murhenäytelmän, | |
ellen taas silmiäni avaa päällä peilin rikotun | |
Aaveissa vainko olet mun | |
Ei soisi tämän koskaan päättyvän | |
Ei soisi kellot murhenäytelmän, | |
ellen taas silmiäni avaa päällä peilin rikotun | |
Aaveissa vainko olet mun |
Valkeat kes y t, valkeat vedet kaarisilloin | |
kutsuvat kaislikot, kutsuvat kaarituet illoin | |
Iltamme saa kuin usva uuteen lumpeen kukkaan | |
varoen | |
ja meid t kuin maisema maalataan | |
Vaienneet muut, vaienneet valovuotein matkat | |
valvovat puut, riippuvat koivut, lakkalatvat | |
P llemme k yden | |
sallien vain kuutamon t yden | |
kuin varoen | |
ja maisema se meist kauas katoaa | |
Ei soisi t m n koskaan p ttyv n | |
Ei soisi kellot murhen ytelm n, | |
ellen taas silmi ni avaa p ll peilin rikotun | |
Aaveissa vainko olet mun | |
Hiljainen kes y hiljalleen k yden veden selk | |
Min tied n sen, ajatus jota kaikki pelk | |
ett kaartuis' koivut ei, ei usva koskis' lumpeen kukkaan | |
se mik meid t pakottaa j lleen silm t avaamaan | |
Ei jaksa aamu nousta alta kylm n ljylampun | |
viritellen vilun jousta kulkee kukin y t n yksin n | |
Ei soisi t m n koskaan p ttyv n | |
Ei soisi kellot murhen ytelm n, | |
ellen taas silmi ni avaa p ll peilin rikotun | |
Aaveissa vainko olet mun | |
Ei soisi t m n koskaan p ttyv n | |
Ei soisi kellot murhen ytelm n, | |
ellen taas silmi ni avaa p ll peilin rikotun | |
Aaveissa vainko olet mun |
Valkeat kes y t, valkeat vedet kaarisilloin | |
kutsuvat kaislikot, kutsuvat kaarituet illoin | |
Iltamme saa kuin usva uuteen lumpeen kukkaan | |
varoen | |
ja meid t kuin maisema maalataan | |
Vaienneet muut, vaienneet valovuotein matkat | |
valvovat puut, riippuvat koivut, lakkalatvat | |
P llemme k yden | |
sallien vain kuutamon t yden | |
kuin varoen | |
ja maisema se meist kauas katoaa | |
Ei soisi t m n koskaan p ttyv n | |
Ei soisi kellot murhen ytelm n, | |
ellen taas silmi ni avaa p ll peilin rikotun | |
Aaveissa vainko olet mun | |
Hiljainen kes y hiljalleen k yden veden selk | |
Min tied n sen, ajatus jota kaikki pelk | |
ett kaartuis' koivut ei, ei usva koskis' lumpeen kukkaan | |
se mik meid t pakottaa j lleen silm t avaamaan | |
Ei jaksa aamu nousta alta kylm n ljylampun | |
viritellen vilun jousta kulkee kukin y t n yksin n | |
Ei soisi t m n koskaan p ttyv n | |
Ei soisi kellot murhen ytelm n, | |
ellen taas silmi ni avaa p ll peilin rikotun | |
Aaveissa vainko olet mun | |
Ei soisi t m n koskaan p ttyv n | |
Ei soisi kellot murhen ytelm n, | |
ellen taas silmi ni avaa p ll peilin rikotun | |
Aaveissa vainko olet mun |