|
Poika kulkee veitsenterää |
|
tyhjä ilme kasvoillaan |
|
hän kantaa miehen taakkaa |
|
väsynyttä, typerää |
|
tyttö huutaa perään |
|
vaan kuka naisen puhetta kuuntelisi |
|
pilvet yötä peittää |
|
jättää pienen huoneen hämärään |
|
minä muistan kuvat |
|
minä muistan sanat |
|
minä muistan kun yössä suudeltiin |
|
ja muistan kaiut |
|
ihmisten äänet |
|
minä muistan suuren pienuuteni |
|
ja katson suoraan aurinkoon |
|
se pimeydessä hehkuu |
|
ja tunteet jäätyneinä |
|
katson kuiluun sisälläni |
|
ei porttia, ei ikkunaa |
|
ei siihen paikkaan kulkua |
|
ei sinne vielä nää |
|
vaik´ eletty on puoli elämää |
|
tyttö kulkee veitsenterää |
|
ilme kasvoilla vaihtuen |
|
taivas niin musta |
|
sydän pysähtynyt melkein |
|
käsin kylmin, silmät kiinni |
|
etsii toista viereltään |
|
mikä yössä kimmeltää |
|
ei ole pelkkää unta |