| 歌曲 | Angervotien ajattelija |
| 歌手 | Pyhimys |
| 专辑 | Salainen Maailma |
| Mä tulin kunnailta, mannut jäi taa, | |
| suolanen sade kulmat kurtistaa | |
| Ja ku tammen takaa, | |
| feromoni, ekstaasi, | |
| näppäilen kieltäni, kitalaki plektrani | |
| Taas kerran sohvalle soikion suljin, | |
| sydämeni sirpaleiden reittiä kuljin, | |
| ja säkäl säpäleistä ehjäksi saan taas, | |
| murran puolet valmiista hedelmävaakaan | |
| Annan sulle painavamman palasen, | |
| paan oikeeseen käteeni vasemman lapasen | |
| Angervotiel en enää yksinkää oo yksin, | |
| ei mul oo yhtään mitään, | |
| voinko kanssas jakaa sen? | |
| En omista omaisuuttani, se omistaa mut | |
| Painajaisten rajalla pahimpia on aamut, | |
| Se on usvaa, uni on vaan mustaa, kuvitelma on muu, | |
| tunteet, ne on tuskaa | |
| Tyytyväisyys on vaan laskettu onni, | |
| mut rumpufilli rinnassa katkasee sen kompin | |
| Jo unohtunu rytmi herättää zombin, | |
| ajattelijalla toinen aivolohko onkin | |
| Kas, voin kaavani heivata, | |
| neuroosiketjuni keskeltä leikata | |
| Naps, voin haavani teipata, | |
| ei muistilappu rinnas enää tervettä feikata | |
| Tää sama yksiö suurempi on, | |
| nää seinät koitti puristaa must ihmiskuution | |
| Äänettä muodostan huulille huulion, | |
| se hämmästystä kuvaa, nyt myrskytuuli on | |
| Mä ohjaan säätä mun mieleni alalla, | |
| mut tyyntä en toivo vaik sontsa on jo hajalla | |
| Mä otan kaiken vastaan, suu nyt ei mukista, | |
| jos mä alan vapisemaa, tuu ja tukista | |
| Tuikkivat tähdet mua odottaa saa, | |
| kohti meen toista niin porottavaa | |
| Oma aurinko oikee oma opo, | |
| oma ilman omistusta, oma ilman logoo | |
| Oma niinku oman itseni annan, | |
| miehel ei oo maata, meri omistaa rannan | |
| Hiekanmuruilla on yhteinen puu, | |
| metsällä on taivas ja nyt auringolla kuu | |
| Mä istun uupuneena sohvan pohjalla, | |
| mul on outo tunne ettei jotain oo kohdallaan, | |
| mut ehkä kaikki just on kohallaan ja se on outoo, | |
| opeta mua antaa vaan sen kohtalon ohjailla | |
| Samal ikkunalaudalla eri mies, | |
| samalta se näyttää mut tiessään on ies | |
| Se karisteli kivet harteilta pois, | |
| ja lopetti ajattelun, ei se ajattelija muuten ois |
| M tulin kunnailta, mannut j i taa, | |
| suolanen sade kulmat kurtistaa | |
| Ja ku tammen takaa, | |
| feromoni, ekstaasi, | |
| n pp ilen kielt ni, kitalaki plektrani | |
| Taas kerran sohvalle soikion suljin, | |
| syd meni sirpaleiden reitti kuljin, | |
| ja s k l s p leist ehj ksi saan taas, | |
| murran puolet valmiista hedelm vaakaan | |
| Annan sulle painavamman palasen, | |
| paan oikeeseen k teeni vasemman lapasen | |
| Angervotiel en en yksink oo yksin, | |
| ei mul oo yht n mit n, | |
| voinko kanssas jakaa sen? | |
| En omista omaisuuttani, se omistaa mut | |
| Painajaisten rajalla pahimpia on aamut, | |
| Se on usvaa, uni on vaan mustaa, kuvitelma on muu, | |
| tunteet, ne on tuskaa | |
| Tyytyv isyys on vaan laskettu onni, | |
| mut rumpufilli rinnassa katkasee sen kompin | |
| Jo unohtunu rytmi her tt zombin, | |
| ajattelijalla toinen aivolohko onkin | |
| Kas, voin kaavani heivata, | |
| neuroosiketjuni keskelt leikata | |
| Naps, voin haavani teipata, | |
| ei muistilappu rinnas en tervett feikata | |
| T sama yksi suurempi on, | |
| n sein t koitti puristaa must ihmiskuution | |
| nett muodostan huulille huulion, | |
| se h mm styst kuvaa, nyt myrskytuuli on | |
| M ohjaan s t mun mieleni alalla, | |
| mut tyynt en toivo vaik sontsa on jo hajalla | |
| M otan kaiken vastaan, suu nyt ei mukista, | |
| jos m alan vapisemaa, tuu ja tukista | |
| Tuikkivat t hdet mua odottaa saa, | |
| kohti meen toista niin porottavaa | |
| Oma aurinko oikee oma opo, | |
| oma ilman omistusta, oma ilman logoo | |
| Oma niinku oman itseni annan, | |
| miehel ei oo maata, meri omistaa rannan | |
| Hiekanmuruilla on yhteinen puu, | |
| mets ll on taivas ja nyt auringolla kuu | |
| M istun uupuneena sohvan pohjalla, | |
| mul on outo tunne ettei jotain oo kohdallaan, | |
| mut ehk kaikki just on kohallaan ja se on outoo, | |
| opeta mua antaa vaan sen kohtalon ohjailla | |
| Samal ikkunalaudalla eri mies, | |
| samalta se n ytt mut tiess n on ies | |
| Se karisteli kivet harteilta pois, | |
| ja lopetti ajattelun, ei se ajattelija muuten ois |