| Mä oon matkustanu junalla kuuhun ja takasin. | |
| Joka kerta rankemmin taivaast alas palasin. | |
| Äiti soitti poliisit, ne vei mut pois. | |
| Vaikkei mulla suljetulle kuukautta ois. | |
| Mun iskä sano, et mä oon kunnos. | |
| Lepositeissä sisälläni tunteiden tungos. | |
| Mut nää on vaa oloja, antakaa mun mennä. | |
| Itse perkeleeni kesytän. | |
| Vaik kotona on tapettien kuviotki liian levottomia. | |
| Aivotoiminnast ei pidetä lomia. | |
| Tein turhaan taas itsarin, siihen suuntaan vihjasin et | |
| jättäkää jo rauhaan tai tehkää se lobotomia. | |
| Mä en tienny miten pysähtyy, nauttii hetkestä. | |
| Mieli teki omat esteensä. | |
| Juoksen karkuun tai juoksen perässä. | |
| Aistit tylsinä mut hampaat veressä. | |
| Vaikka yritin, ei aika pysähtynyt viisareissa roikkumalla. | |
| Nyt on valkeat seinät ja kukat ikkunalla. | |
| Voisinpa juoksennella auringon alla. | |
| Mä murrun joka kerta sisältä kun. | |
| Maapallo pyörähtää ympäri mun. | |
| Tässä nyt. Tässä nyt. | |
| Tässä hetkessä elämäsi sun. | |
| Mitä minä kuuseen kurkottaja huolin. | |
| Turhaan murheet paino mua jo ennen ku mä kuolin. | |
| Ne kerkee murehtii ku napsahtaa. | |
| Katajaan kapsahtaa, ku potkin alta nurin tuolin. | |
| Ihmisparka, mieli vielä tiedolle arka. | |
| Maksatko mietteistäni markan? | |
| Aamulla asennettiin aivoihin salpa. | |
| Ihmishenki on niin halpa. | |
| Elämä on puoliks typerii unelmii. | |
| Puoliks harmaata vastuuta, tilastolukemii. | |
| Mummo toi kukkapuketin. | |
| Jos sä viet mut pois mukanas, laitan ympärille rusetin. | |
| Lisää vettä myllyyn. | |
| Lisää muiden päätöksiä, piikkejä pyllyyn. | |
| Mun mieli kyllästyny myrkkyyn. | |
| Mä kutsun tohtoritädin mun kans kylkiäiskylpyyn. | |
| Mä en tienny miten pysähtyy, nauttii hetkestä. | |
| Mieli teki omat esteensä. | |
| Juoksen karkuun tai juoksen perässä. | |
| Aistit tylsinä mut hampaat veressä. | |
| Vaikka yritin, ei aika pysähtynyt viisareissa roikkumalla. | |
| Nyt on valkeat seinät ja kukat ikkunalla. | |
| Voisinpa juoksennella auringon alla. | |
| Mä murrun joka kerta sisältä kun. | |
| Maapallo pyörähtää ympäri mun. | |
| Tässä nyt. Tässä nyt. | |
| Tässä hetkessä elämäsi sun. | |
| Ei ihminen voi tietää tietään. | |
| Toiset vie, toiset pois viedään. | |
| Anna sataa, tulee sateenkaaria. | |
| Laula vaikka kusilaarilla aaria. | |
| Sano oma sana, laula oma laulu. | |
| Kirjota se kirja, maalaa jo se taulu. | |
| Ihan tarpeeks iteltä jo anteeks anottu. | |
| Nää kaikki sanat on jo joskus sanottu. |
| M oon matkustanu junalla kuuhun ja takasin. | |
| Joka kerta rankemmin taivaast alas palasin. | |
| iti soitti poliisit, ne vei mut pois. | |
| Vaikkei mulla suljetulle kuukautta ois. | |
| Mun isk sano, et m oon kunnos. | |
| Lepositeiss sis ll ni tunteiden tungos. | |
| Mut n on vaa oloja, antakaa mun menn. | |
| Itse perkeleeni kesyt n. | |
| Vaik kotona on tapettien kuviotki liian levottomia. | |
| Aivotoiminnast ei pidet lomia. | |
| Tein turhaan taas itsarin, siihen suuntaan vihjasin et | |
| j tt k jo rauhaan tai tehk se lobotomia. | |
| M en tienny miten pys htyy, nauttii hetkest. | |
| Mieli teki omat esteens. | |
| Juoksen karkuun tai juoksen per ss. | |
| Aistit tylsin mut hampaat veress. | |
| Vaikka yritin, ei aika pys htynyt viisareissa roikkumalla. | |
| Nyt on valkeat sein t ja kukat ikkunalla. | |
| Voisinpa juoksennella auringon alla. | |
| M murrun joka kerta sis lt kun. | |
| Maapallo py r ht ymp ri mun. | |
| T ss nyt. T ss nyt. | |
| T ss hetkess el m si sun. | |
| Mit min kuuseen kurkottaja huolin. | |
| Turhaan murheet paino mua jo ennen ku m kuolin. | |
| Ne kerkee murehtii ku napsahtaa. | |
| Katajaan kapsahtaa, ku potkin alta nurin tuolin. | |
| Ihmisparka, mieli viel tiedolle arka. | |
| Maksatko mietteist ni markan? | |
| Aamulla asennettiin aivoihin salpa. | |
| Ihmishenki on niin halpa. | |
| El m on puoliks typerii unelmii. | |
| Puoliks harmaata vastuuta, tilastolukemii. | |
| Mummo toi kukkapuketin. | |
| Jos s viet mut pois mukanas, laitan ymp rille rusetin. | |
| Lis vett myllyyn. | |
| Lis muiden p t ksi, piikkej pyllyyn. | |
| Mun mieli kyll styny myrkkyyn. | |
| M kutsun tohtorit din mun kans kylki iskylpyyn. | |
| M en tienny miten pys htyy, nauttii hetkest. | |
| Mieli teki omat esteens. | |
| Juoksen karkuun tai juoksen per ss. | |
| Aistit tylsin mut hampaat veress. | |
| Vaikka yritin, ei aika pys htynyt viisareissa roikkumalla. | |
| Nyt on valkeat sein t ja kukat ikkunalla. | |
| Voisinpa juoksennella auringon alla. | |
| M murrun joka kerta sis lt kun. | |
| Maapallo py r ht ymp ri mun. | |
| T ss nyt. T ss nyt. | |
| T ss hetkess el m si sun. | |
| Ei ihminen voi tiet tiet n. | |
| Toiset vie, toiset pois vied n. | |
| Anna sataa, tulee sateenkaaria. | |
| Laula vaikka kusilaarilla aaria. | |
| Sano oma sana, laula oma laulu. | |
| Kirjota se kirja, maalaa jo se taulu. | |
| Ihan tarpeeks itelt jo anteeks anottu. | |
| N kaikki sanat on jo joskus sanottu. |
| M oon matkustanu junalla kuuhun ja takasin. | |
| Joka kerta rankemmin taivaast alas palasin. | |
| iti soitti poliisit, ne vei mut pois. | |
| Vaikkei mulla suljetulle kuukautta ois. | |
| Mun isk sano, et m oon kunnos. | |
| Lepositeiss sis ll ni tunteiden tungos. | |
| Mut n on vaa oloja, antakaa mun menn. | |
| Itse perkeleeni kesyt n. | |
| Vaik kotona on tapettien kuviotki liian levottomia. | |
| Aivotoiminnast ei pidet lomia. | |
| Tein turhaan taas itsarin, siihen suuntaan vihjasin et | |
| j tt k jo rauhaan tai tehk se lobotomia. | |
| M en tienny miten pys htyy, nauttii hetkest. | |
| Mieli teki omat esteens. | |
| Juoksen karkuun tai juoksen per ss. | |
| Aistit tylsin mut hampaat veress. | |
| Vaikka yritin, ei aika pys htynyt viisareissa roikkumalla. | |
| Nyt on valkeat sein t ja kukat ikkunalla. | |
| Voisinpa juoksennella auringon alla. | |
| M murrun joka kerta sis lt kun. | |
| Maapallo py r ht ymp ri mun. | |
| T ss nyt. T ss nyt. | |
| T ss hetkess el m si sun. | |
| Mit min kuuseen kurkottaja huolin. | |
| Turhaan murheet paino mua jo ennen ku m kuolin. | |
| Ne kerkee murehtii ku napsahtaa. | |
| Katajaan kapsahtaa, ku potkin alta nurin tuolin. | |
| Ihmisparka, mieli viel tiedolle arka. | |
| Maksatko mietteist ni markan? | |
| Aamulla asennettiin aivoihin salpa. | |
| Ihmishenki on niin halpa. | |
| El m on puoliks typerii unelmii. | |
| Puoliks harmaata vastuuta, tilastolukemii. | |
| Mummo toi kukkapuketin. | |
| Jos s viet mut pois mukanas, laitan ymp rille rusetin. | |
| Lis vett myllyyn. | |
| Lis muiden p t ksi, piikkej pyllyyn. | |
| Mun mieli kyll styny myrkkyyn. | |
| M kutsun tohtorit din mun kans kylki iskylpyyn. | |
| M en tienny miten pys htyy, nauttii hetkest. | |
| Mieli teki omat esteens. | |
| Juoksen karkuun tai juoksen per ss. | |
| Aistit tylsin mut hampaat veress. | |
| Vaikka yritin, ei aika pys htynyt viisareissa roikkumalla. | |
| Nyt on valkeat sein t ja kukat ikkunalla. | |
| Voisinpa juoksennella auringon alla. | |
| M murrun joka kerta sis lt kun. | |
| Maapallo py r ht ymp ri mun. | |
| T ss nyt. T ss nyt. | |
| T ss hetkess el m si sun. | |
| Ei ihminen voi tiet tiet n. | |
| Toiset vie, toiset pois vied n. | |
| Anna sataa, tulee sateenkaaria. | |
| Laula vaikka kusilaarilla aaria. | |
| Sano oma sana, laula oma laulu. | |
| Kirjota se kirja, maalaa jo se taulu. | |
| Ihan tarpeeks itelt jo anteeks anottu. | |
| N kaikki sanat on jo joskus sanottu. |
YouTube搜索结果 (转至YouTube)