Tie oli kummallinen | |
Valon näin varjoissa sen | |
Taipuivat puut kumaraan | |
Puhuivat, kuiskaili maa | |
Näin oli jo aamuyö | |
Kun himmeni tähtien vyö | |
Lähteä tahtonut en | |
kun näin kaiken kauneuden | |
Kun hiljainen maa vain tuuditti lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Minä kiedon sinut valkeaan | |
Jäätynyt maa niin suojeli lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Minä kiedon sinut valkeaani | |
Minne muistot pakenee | |
Ei koskaan palaa ennalleen | |
Nyt tuijottaa kasvoton maa | |
Miksi kätkee rakkauttaan | |
Hiljainen maa niin tuuditti lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Minä kiedon sinut valkeaan | |
Jäätynyt maa niin suojeli lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Minä kiedon sinut valkeaani | |
Jäätynyt maa vain tuuditti lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Minä kiedon sinut valkeaan | |
Hiljainen maa niin suojeli lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Minä kiedon sinut valkeaan | |
Jäätynyt maa niin suuteli lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Minä kiedon sinut valkeaan | |
Hiljainen maa niin rakasti lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Minä kiedon sinut valkeaani |
Tie oli kummallinen | |
Valon n in varjoissa sen | |
Taipuivat puut kumaraan | |
Puhuivat, kuiskaili maa | |
N in oli jo aamuy | |
Kun himmeni t htien vy | |
L hte tahtonut en | |
kun n in kaiken kauneuden | |
Kun hiljainen maa vain tuuditti lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Min kiedon sinut valkeaan | |
J tynyt maa niin suojeli lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Min kiedon sinut valkeaani | |
Minne muistot pakenee | |
Ei koskaan palaa ennalleen | |
Nyt tuijottaa kasvoton maa | |
Miksi k tkee rakkauttaan | |
Hiljainen maa niin tuuditti lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Min kiedon sinut valkeaan | |
J tynyt maa niin suojeli lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Min kiedon sinut valkeaani | |
J tynyt maa vain tuuditti lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Min kiedon sinut valkeaan | |
Hiljainen maa niin suojeli lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Min kiedon sinut valkeaan | |
J tynyt maa niin suuteli lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Min kiedon sinut valkeaan | |
Hiljainen maa niin rakasti lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Min kiedon sinut valkeaani |
Tie oli kummallinen | |
Valon n in varjoissa sen | |
Taipuivat puut kumaraan | |
Puhuivat, kuiskaili maa | |
N in oli jo aamuy | |
Kun himmeni t htien vy | |
L hte tahtonut en | |
kun n in kaiken kauneuden | |
Kun hiljainen maa vain tuuditti lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Min kiedon sinut valkeaan | |
J tynyt maa niin suojeli lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Min kiedon sinut valkeaani | |
Minne muistot pakenee | |
Ei koskaan palaa ennalleen | |
Nyt tuijottaa kasvoton maa | |
Miksi k tkee rakkauttaan | |
Hiljainen maa niin tuuditti lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Min kiedon sinut valkeaan | |
J tynyt maa niin suojeli lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Min kiedon sinut valkeaani | |
J tynyt maa vain tuuditti lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Min kiedon sinut valkeaan | |
Hiljainen maa niin suojeli lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Min kiedon sinut valkeaan | |
J tynyt maa niin suuteli lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Min kiedon sinut valkeaan | |
Hiljainen maa niin rakasti lastaan | |
Ei, et surra saa | |
Min kiedon sinut valkeaani |