歌曲 | Lapsuuden metsä |
歌手 | Indica |
专辑 | Tuuliset Tienoot |
下载 | Image LRC TXT |
Silmät kiinni, tyhjä mieli | |
yksin humisee | |
Ajatukset orvot eksyneenä harhailee | |
Missä linna menneisyyden, metsä lapsuuden? | |
Koitan huutaa kadonneille heitä kuule en | |
Kerran oli niityt joilla keijut karkeloi | |
illan tullen uupuneena | |
mukaan mennä voi | |
Siellä lauloi satakielet, pajupillit soi | |
Tiesin tarkan reitin,kuinka sinne päästä voi | |
Taa jäivät mansikkamaat ja ruostuneet haat | |
kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan | |
Löi kaviot ilmaa laukatessaan | |
Voi kuinka kultaisen laakson löytäisin taas | |
kai vielä on paikka minullekeskellä vehreyden | |
niin vapaa on lapsi laitumellaan | |
Suossa ratsu makaa, yli lennä enää ei | |
Harmaat päivät huolineen kai siivet siltä vei | |
Käännyn, märin jaloin joudun kotiin palaamaan | |
Kaukana, niin kaukana tuo lapsuuteni maa | |
Kuinka juosta uskaltaisin yli vettyneen suon | |
kun ratsunikin sinne vajoo hiljalleen | |
Enää jaksa uskoa en,että unelmat | |
jalat väsyneet yli soiden kantavat | |
Taa jäivät mansikkamaat ja ruostuneet haat | |
kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan | |
Löi kaviot ilmaa laukatessaan | |
Voi kuinka kultaisen laakson löytäisin taas | |
kai vielä on paikka minulle | |
keskellä vehreyden | |
niin vapaa on lapsi laitumellaan | |
Laukkaa,laukkaa,laukkaa ratsuni | |
näytä linna, vie mut ylitse pimeän kuilun | |
takaisin lapsuuden metsään juokse | |
Laukkaa, laukkaa, laukkaa | |
ratsuni lennä, hyppää rotkon ylitse | |
Löydä jälleen tuttu polkusi tuo | |
Taa jäivät mansikkamaat ja ruostuneet haat | |
kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan | |
Löi kaviot ilmaa laukatessaan | |
Voi kuinka kultaisen laakson löytäisin taas | |
kai vielä on paikka minulle | |
keskellä vehreyden | |
niin vapaa on lapsi laitumellaan |
Silm t kiinni, tyhj mieli | |
yksin humisee | |
Ajatukset orvot eksyneen harhailee | |
Miss linna menneisyyden, mets lapsuuden? | |
Koitan huutaa kadonneille heit kuule en | |
Kerran oli niityt joilla keijut karkeloi | |
illan tullen uupuneena | |
mukaan menn voi | |
Siell lauloi satakielet, pajupillit soi | |
Tiesin tarkan reitin, kuinka sinne p st voi | |
Taa j iv t mansikkamaat ja ruostuneet haat | |
kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan | |
L i kaviot ilmaa laukatessaan | |
Voi kuinka kultaisen laakson l yt isin taas | |
kai viel on paikka minullekeskell vehreyden | |
niin vapaa on lapsi laitumellaan | |
Suossa ratsu makaa, yli lenn en ei | |
Harmaat p iv t huolineen kai siivet silt vei | |
K nnyn, m rin jaloin joudun kotiin palaamaan | |
Kaukana, niin kaukana tuo lapsuuteni maa | |
Kuinka juosta uskaltaisin yli vettyneen suon | |
kun ratsunikin sinne vajoo hiljalleen | |
En jaksa uskoa en, ett unelmat | |
jalat v syneet yli soiden kantavat | |
Taa j iv t mansikkamaat ja ruostuneet haat | |
kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan | |
L i kaviot ilmaa laukatessaan | |
Voi kuinka kultaisen laakson l yt isin taas | |
kai viel on paikka minulle | |
keskell vehreyden | |
niin vapaa on lapsi laitumellaan | |
Laukkaa, laukkaa, laukkaa ratsuni | |
n yt linna, vie mut ylitse pime n kuilun | |
takaisin lapsuuden mets n juokse | |
Laukkaa, laukkaa, laukkaa | |
ratsuni lenn, hypp rotkon ylitse | |
L yd j lleen tuttu polkusi tuo | |
Taa j iv t mansikkamaat ja ruostuneet haat | |
kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan | |
L i kaviot ilmaa laukatessaan | |
Voi kuinka kultaisen laakson l yt isin taas | |
kai viel on paikka minulle | |
keskell vehreyden | |
niin vapaa on lapsi laitumellaan |
Silm t kiinni, tyhj mieli | |
yksin humisee | |
Ajatukset orvot eksyneen harhailee | |
Miss linna menneisyyden, mets lapsuuden? | |
Koitan huutaa kadonneille heit kuule en | |
Kerran oli niityt joilla keijut karkeloi | |
illan tullen uupuneena | |
mukaan menn voi | |
Siell lauloi satakielet, pajupillit soi | |
Tiesin tarkan reitin, kuinka sinne p st voi | |
Taa j iv t mansikkamaat ja ruostuneet haat | |
kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan | |
L i kaviot ilmaa laukatessaan | |
Voi kuinka kultaisen laakson l yt isin taas | |
kai viel on paikka minullekeskell vehreyden | |
niin vapaa on lapsi laitumellaan | |
Suossa ratsu makaa, yli lenn en ei | |
Harmaat p iv t huolineen kai siivet silt vei | |
K nnyn, m rin jaloin joudun kotiin palaamaan | |
Kaukana, niin kaukana tuo lapsuuteni maa | |
Kuinka juosta uskaltaisin yli vettyneen suon | |
kun ratsunikin sinne vajoo hiljalleen | |
En jaksa uskoa en, ett unelmat | |
jalat v syneet yli soiden kantavat | |
Taa j iv t mansikkamaat ja ruostuneet haat | |
kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan | |
L i kaviot ilmaa laukatessaan | |
Voi kuinka kultaisen laakson l yt isin taas | |
kai viel on paikka minulle | |
keskell vehreyden | |
niin vapaa on lapsi laitumellaan | |
Laukkaa, laukkaa, laukkaa ratsuni | |
n yt linna, vie mut ylitse pime n kuilun | |
takaisin lapsuuden mets n juokse | |
Laukkaa, laukkaa, laukkaa | |
ratsuni lenn, hypp rotkon ylitse | |
L yd j lleen tuttu polkusi tuo | |
Taa j iv t mansikkamaat ja ruostuneet haat | |
kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan | |
L i kaviot ilmaa laukatessaan | |
Voi kuinka kultaisen laakson l yt isin taas | |
kai viel on paikka minulle | |
keskell vehreyden | |
niin vapaa on lapsi laitumellaan |