|
Mä olen kyllästynyt niihin |
|
voimiin, jotka ohjailee mun elämää, |
|
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa. |
|
En tiedä, onko se väärin, |
|
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan, |
|
sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii. |
|
Joku mua piteli siinä, |
|
se oli niin kamalan vahva, |
|
eikä se halunnut päästää irti. |
|
Melkein kuin lihaa ja verta, |
|
suurempi vuoria, merta, |
|
se sellaiseksi kasvoi mun päässä. |
|
En odota yllätystä, |
|
en pidätä hengitystä. |
|
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin, |
|
mun pakoni loppuun juostu on. |
|
En mä rohkea oo, |
|
enkä kuolematon, |
|
mut mä tiedän vaan sen, |
|
minkä sydän on tiennyt kauan ; |
|
Tää mun pakoni loppuun juostu on. |
|
En aio tuntea pelkoo, |
|
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii, |
|
mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi. |
|
Mä aion antaa sen kuolla, |
|
en enää anna sille tilaa hengittää, |
|
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää. |
|
Mä rakennan kotini yksin, |
|
mä armahdan minäni yksin, |
|
ja pakotan pitämään itseni koossa. |
|
En ole se surkea rätti, |
|
jonka sydän on imetty kuiviin, |
|
en rakenna sille kotiini huonetta. |
|
En odota yllätystä, |
|
en pidätä hengitystä. |
|
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin, |
|
mun pakoni loppuun juostu on. |
|
En mä rohkea oo, |
|
enkä kuolematon, |
|
mut mä tiedän vaan sen, |
|
minkä sydän on tiennyt kauan; |
|
Tää mun pakoni loppuun juostu on. |
|
Mä valitsin juosta, |
|
koska luulin, etten osaisi muuta. |
|
En enää tunnista itseäni tuosta, |
|
se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan. |
|
En odota yllätystä, |
|
en pidätä hengitystä. |
|
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin, |
|
mun pakoni loppuun juostu on. |
|
En mä rohkea oo, |
|
enkä kuolematon, |
|
mut mä tiedän vaan sen, |
|
minkä sydän on tiennyt kauan; |
|
Tää mun pakoni loppuun juostu on. |