|
Jossakin vaiheessa on koneen laskeuduttava |
|
Jossakin vaiheessa on lasku maksettavana |
|
Jossakin vaiheessa on veri veteen sekoittuva |
|
Muut nousseet koneet kilpaa paetessani kadotin |
|
Nyt jäätyisin hengiltä pois kyydistä jos hyppäisin |
|
Kerosiini palaa, horisontin yllä aurinko - se laskee, kauniimpana kuin koskaan |
|
Pakkolaskun, tulen, paineen läpi viestinä on lyhyesti: Ei ole eloonjääneitä |
|
Musta laatikko, tästä selvinnyt ei ihminen |
|
Katkaisen pian virran, säästän voimavarani |
|
En osaa uida, silti yrittää voin kaikkeni |
|
Taistelleen pinnan yllä, haukkoen happea, suolavettä, myrkkyjä, huutaen apua |
|
Jos olisimme kehittyneet tarpeeksi, ehkä oppineet lentämään omin siivin |
|
Emme kontrolloi hakien olisi eksyneet reitiltä luonnonlakien, vaan nähneet yli rajojen, yli ohjainten |
|
Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta |
|
Mutta korkealta näin miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri |
|
Ääntäkin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todeta |
|
Evoluutio jää, vain ihminen häviää, ei meitä ollu syytä säilyttää |
|
Säilyy kaaos kontrollissa |
|
Ylitse rajojen, aaltojen, vihollisten, eloonjääneiden, toivon rippeiden, |
|
Matkaa on taitettu liiankin kauan |
|
Näen kaiken nyt selvemmin, tiputan kyydistä kaiken turhan painon pois |
|
Kuka haluaa olla ilmaa raskaampi |
|
Nojaan pehmeään istuimeen, tallennan tarinani |
|
Ja kun meri kutsuu, minä kuuntelen |
|
Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta |
|
(Hulluuden me hallitsimme) |
|
Mutta korkealta näin miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri |
|
(Muureja me rakensimme) |
|
Ääntäkin nopeammin pakenin loppua, kunnes lopussa uskalsin todeta |
|
(Lopussa me hävisimme) |
|
Evoluutio jää, vain ihminen häviää, ei meitä ollu syytä säilyttää |
|
Säilyy kaaos kontrollissa |
|
Ja kun meri kutsuu, minä kuuntelen |
|
...jäätikkö suli jossain kaukana, juhla jatkui mutta juoma oli lopussa... |
|
...luteet syöpäosastolle, maailman sisällissota oli syttynyt... |