|
Ihmiset retuuttaa ruhojaan |
|
Jokin ajaa ne juoksemaan |
|
Raja on ylitetty länttä kohden |
|
Yksi kaatuu ja haavoittuu |
|
Jälkeen jääminen laumasta on suora seuraus |
|
Tarkkaan on haisteltava mihin astuu |
|
Kohta omin avuin taakkansa taas |
|
Yksinäinen mies jaloilleen nostaa |
|
Lauma on saatava kiinni kun on valoa |
|
Tai hänestä tulee vuorollaan saalis |
|
Jahdattu, kituva, helppo maali |
|
Tälläkin kertaa juostaan kilpaa |
|
Eri syystä, samaan suuntaan |
|
Kaikki toivo nyt pantava on |
|
Lauman pysäyttävään taukoon |
|
Että turvan lajinsa saisi |
|
Matkan taittuessa, voimien laantuessa |
|
Ainoa toivonsa on juoksu loputon |
|
Kylmä maa, vieras maa |
|
Syksy loppuu kun talvi saa |
|
Yksi luoti puhtainta hopeaa |
|
Kaksi petoa katoaa |
|
Yksi laumasta miettii: |
|
"Se en onneksi ollut minä |
|
Jos koskaan kotiin päästään |
|
Ketkä meistä ovat hengissä?" |
|
Leukaperät veressä, sydän kylmänä |
|
Rajan tällä puolen on vain nieltävä |
|
Kauas ehtivät muut, nyt sataa: |
|
Polunkin on sulattanut edestä ja takaa |
|
Alasti ja haavoilla ojassa hän makaa |
|
Saaliille pelko on pedon enne |
|
Pedosta nälkä vie myöskin hengen |
|
Ellei toinen peto ehdi niitäkin ennen |
|
Miehellä on ulvontaan voimia |
|
Ääneen surkeaan |
|
On hetken enää tajuissaan |
|
Kuutamon nousun valossa |
|
Tutut kasvot palaavat |
|
Nälkäisinä juoksusta |
|
Pian punertuu maa |
|
Pian lämpenee maa |
|
Yksi laumasta miettii: |
|
"Se en onneksi ollut minä |
|
Jos koskaan kotiin päästään |
|
Ketkä meistä ovat hengissä?" |
|
Leukaperät veressä, sydän kylmänä |
|
Rajan tällä puolen on vain nieltävä |
|
Yksi laumasta miettii: |
|
"Se en onneksi ollut minä |
|
Jos koskaan kotiin päästään |
|
Ketkä meistä ovat hengissä?" |
|
Leukaperät veressä, sydän kylmänä |
|
Rajan tällä puolen on vain nieltävä |