|
Me johdatettiin toisemme |
|
niin eri suuntiin, |
|
ettei koskaan jääneet paikalleen. |
|
Paljon annettiin, |
|
ei huomiseen jääneet |
|
kuin haavat muistoksi. |
|
Ja pelkään edelleen, |
|
miks sä päästit irti |
|
miks sä päästit irti. |
|
Rikotun kuoreni paino |
|
vain kasvaa. |
|
Luodit kantaa lävitseni |
|
enkä pysty huutamaan. |
|
Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan |
|
ja niin ei mikään |
|
elä enää minussa. |
|
Mä eksyn uudelleen |
|
vaikka suuntaa ei oo. |
|
Vain revittyinä |
|
kuvat sinusta |
|
taas rakastun uudelleen. |
|
Miks sä päästit irti, |
|
miks sä päästit irti. |
|
Rikotun kuoreni paino |
|
vain kasvaa. |
|
Luodit kantaa lävitseni |
|
enkä pysty huutamaan. |
|
Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan |
|
ja niin ei mikään |
|
elä enää minussa. |
|
Pelko näyttää mulle tietä |
|
eikä kättään voi antaa |
|
enää kenellekään. |
|
Suru oottaa mua siellä |
|
missä toiset löytävät |
|
toisensa. |
|
Rikotun kuoreni paino |
|
vain kasvaa. |
|
Luodit kantaa lävitseni |
|
enkä pysty huutamaan. |
|
Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan |
|
ja niin ei mikään |
|
elä enää minussa. |