歌曲 | Iltatähden rusko |
歌手 | Viikate |
专辑 | Kuutamourakat |
下载 | Image LRC TXT |
Ystävä kallis täällä piilossa mulla, syrjässä sykkysydämen | |
lämmön se antaa, suuret huoletkin kuulla, vängällä väen vaatii vaivaisen | |
Ruskeat silmät niinkuin tähtöset loistaa, loistaa ja matkaa johdattaa | |
ja väsyneenä vasten olkaansa saa kuin saakin levolle torkahtaa - torkahtaa | |
Kun köynnökset kaartuvat päittemme ylle, tuulilta toisilta suojaamaan | |
vaivoiksi äityneet harmitkin kyllä, saatetaan autetaan alle maan | |
Niin ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon | |
niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin - tarhoihin | |
Joskus jos matkani arjeksi eksyy, ryhtiä suorempaa tapailen | |
on turva ja lohdutus hetkessä täällä, syrjässä sykkyräsydämen | |
Siis ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon | |
niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin | |
ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon | |
niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin - tarhoihin |
Yst v kallis t ll piilossa mulla, syrj ss sykkysyd men | |
l mm n se antaa, suuret huoletkin kuulla, v ng ll v en vaatii vaivaisen | |
Ruskeat silm t niinkuin t ht set loistaa, loistaa ja matkaa johdattaa | |
ja v syneen vasten olkaansa saa kuin saakin levolle torkahtaa torkahtaa | |
Kun k ynn kset kaartuvat p ittemme ylle, tuulilta toisilta suojaamaan | |
vaivoiksi ityneet harmitkin kyll, saatetaan autetaan alle maan | |
Niin ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon | |
niin l mm ss huoneen kuin viimoissa vaivun, t hties tarhoihin tarhoihin | |
Joskus jos matkani arjeksi eksyy, ryhti suorempaa tapailen | |
on turva ja lohdutus hetkess t ll, syrj ss sykkyr syd men | |
Siis ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon | |
niin l mm ss huoneen kuin viimoissa vaivun, t hties tarhoihin | |
ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon | |
niin l mm ss huoneen kuin viimoissa vaivun, t hties tarhoihin tarhoihin |
Yst v kallis t ll piilossa mulla, syrj ss sykkysyd men | |
l mm n se antaa, suuret huoletkin kuulla, v ng ll v en vaatii vaivaisen | |
Ruskeat silm t niinkuin t ht set loistaa, loistaa ja matkaa johdattaa | |
ja v syneen vasten olkaansa saa kuin saakin levolle torkahtaa torkahtaa | |
Kun k ynn kset kaartuvat p ittemme ylle, tuulilta toisilta suojaamaan | |
vaivoiksi ityneet harmitkin kyll, saatetaan autetaan alle maan | |
Niin ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon | |
niin l mm ss huoneen kuin viimoissa vaivun, t hties tarhoihin tarhoihin | |
Joskus jos matkani arjeksi eksyy, ryhti suorempaa tapailen | |
on turva ja lohdutus hetkess t ll, syrj ss sykkyr syd men | |
Siis ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon | |
niin l mm ss huoneen kuin viimoissa vaivun, t hties tarhoihin | |
ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon | |
niin l mm ss huoneen kuin viimoissa vaivun, t hties tarhoihin tarhoihin |