Kun olit sanonut mitä sanoit | |
kuulin tuhannen oven | |
varjoisilla käytävillä vääjäämättä sulkeutuvan. | |
Kun olit sanonut mitä sanoit | |
näin risteytyväin teiden mutkiin | |
lakastuvan tuhannen tienviitan. | |
Ja räpäytit vain silmiäsi | |
katsoit hetken muualle | |
kun sukupolvia kuoli ja kaupungit sortuivat. | |
Väistyköön päivät ja kalvetkoon kuut, | |
riittäköön rakkaus vain aamuun. | |
Sulkekoon kuolema pettäjäin suut, | |
en usko rakkauden haamuun, kalpeaan. | |
Kun olit sanonut mitä sanoit | |
minun sisälläni kuoli joku lapsi, | |
joka uskoi loputtomaan maailmaan. | |
Kun olit sanonut mitä sanoit | |
olin vapaa tänne kulkemaan | |
missä jokainen on kohtalonsa kanssa yksinään. | |
Siitä päivästä jäi pala hajoavaa taivasta kurkkuusi | |
ja otsallesi kuutamosta sirpale, | |
siitä päivästä jäi merentumma laine silmäkulmiisi | |
ja tuulenpesä asunnoksi kylmyyden. | |
Väistyköön päivät ja kalvetkoon kuut, | |
riittäköön rakkaus vain aamuun. | |
Sulkekoon kuolema pettäjäin suut, | |
en usko rakkauden haamuun, kalpeaan. |
Kun olit sanonut mit sanoit | |
kuulin tuhannen oven | |
varjoisilla k yt vill v j m tt sulkeutuvan. | |
Kun olit sanonut mit sanoit | |
n in risteytyv in teiden mutkiin | |
lakastuvan tuhannen tienviitan. | |
Ja r p ytit vain silmi si | |
katsoit hetken muualle | |
kun sukupolvia kuoli ja kaupungit sortuivat. | |
V istyk n p iv t ja kalvetkoon kuut, | |
riitt k n rakkaus vain aamuun. | |
Sulkekoon kuolema pett j in suut, | |
en usko rakkauden haamuun, kalpeaan. | |
Kun olit sanonut mit sanoit | |
minun sis ll ni kuoli joku lapsi, | |
joka uskoi loputtomaan maailmaan. | |
Kun olit sanonut mit sanoit | |
olin vapaa t nne kulkemaan | |
miss jokainen on kohtalonsa kanssa yksin n. | |
Siit p iv st j i pala hajoavaa taivasta kurkkuusi | |
ja otsallesi kuutamosta sirpale, | |
siit p iv st j i merentumma laine silm kulmiisi | |
ja tuulenpes asunnoksi kylmyyden. | |
V istyk n p iv t ja kalvetkoon kuut, | |
riitt k n rakkaus vain aamuun. | |
Sulkekoon kuolema pett j in suut, | |
en usko rakkauden haamuun, kalpeaan. |
Kun olit sanonut mit sanoit | |
kuulin tuhannen oven | |
varjoisilla k yt vill v j m tt sulkeutuvan. | |
Kun olit sanonut mit sanoit | |
n in risteytyv in teiden mutkiin | |
lakastuvan tuhannen tienviitan. | |
Ja r p ytit vain silmi si | |
katsoit hetken muualle | |
kun sukupolvia kuoli ja kaupungit sortuivat. | |
V istyk n p iv t ja kalvetkoon kuut, | |
riitt k n rakkaus vain aamuun. | |
Sulkekoon kuolema pett j in suut, | |
en usko rakkauden haamuun, kalpeaan. | |
Kun olit sanonut mit sanoit | |
minun sis ll ni kuoli joku lapsi, | |
joka uskoi loputtomaan maailmaan. | |
Kun olit sanonut mit sanoit | |
olin vapaa t nne kulkemaan | |
miss jokainen on kohtalonsa kanssa yksin n. | |
Siit p iv st j i pala hajoavaa taivasta kurkkuusi | |
ja otsallesi kuutamosta sirpale, | |
siit p iv st j i merentumma laine silm kulmiisi | |
ja tuulenpes asunnoksi kylmyyden. | |
V istyk n p iv t ja kalvetkoon kuut, | |
riitt k n rakkaus vain aamuun. | |
Sulkekoon kuolema pett j in suut, | |
en usko rakkauden haamuun, kalpeaan. |