歌曲 | Unohduksen Lapsi |
歌手 | Moonsorrow |
专辑 | Blood Ceremonies |
Katkennut terä kädessäni, verivana rinnallani. | |
Vain tyhjä huotra maahan tallattuna seuraa kun lähden taas. | |
On vihollinen kaadettu, voittamaton voitettu. | |
Veistettyä lihaani pelko jäytää. | |
Tuo viima hyytävä nimeäni kuljettaa. | |
Punainen veri piirtää merkin maahan routaiseen. | |
Vuoren rinnettä huurre kapuaa. | |
Kuin hetkeään odottaen laelle kotka vain jää. | |
Taas vaihtaa tuuli suuntaa, se vainajia syleilee ja kivet murentaa. | |
On metsä autio ja pilvet paenneet. | |
Katson henki höyryten kun kaikki hiljalleen jäätyy. | |
Vain viima hyytävä nimeäni kuljettaa. | |
Lopulta tiedän sen mitä tulin täyttämään. | |
Vuoren rinnettä taivas kuristaa. | |
Pelotta tarkkailee hän jonka siivet vielä kantavat. | |
Yksin tuulta vastassa seisoo orpo taistojen. | |
Siintää metsä keihäiden rannassa taivaan punaisen. | |
Se raivo lailla ukkosen silpoo rivit nöyrtyvien. | |
Sudet talosta kuoleman suovat henkäyksen viimeisen. | |
Yksin tuulta vastassa on lapsi tuon teurastuksen. | |
Ei vanhus sano sanaakaan, vain haaskalinnut taivaalla tarinansa tuntevat. | |
Multaan hautaan kappaleet raudan väsymättömän. | |
Matkan lopussa ei jäljelle jää mitään. | |
Vielä viima hyytävä lauluani kuljettaa. | |
Merkki routaisessa maassa aikaan katoaa. | |
Vuoren rinnettä huurre kapuaa. | |
Kuin hetkeään odottaen laelle kotka vain jää. | |
Siivet revitty mutta kynnet valmiina loppunsa kohtaamaan. | |
Sodan maailmaa pimeys kuristaa. | |
Pelotta tarkkailee hän jonka silmät vielä näkevät. [English translation:] [CHILD OF OBLIVION] | |
A broken sword in my hand, a trail of blood on my chest. | |
Just an empty scabbard trampled to the ground will follow as | |
I leave again. | |
The enemy has been slain, the invincible defeated. | |
A fear is gnawing my rough-hewn flesh. | |
The icy piercing wind my name is carried upon. | |
Blood o' so red, it draws a mark on the frozen ground. | |
And rime is climbing the mountainside. | |
As if awaiting its time to come a solitary eagle stays still. | |
Yet the wind is changing again, embracing the dead and eroding what is stone. | |
The woods are silent and the clouds are gone. | |
Through the steam of my breath all | |
I see is turning ice. | |
Just the icy piercing wind my name is carried upon. | |
And then it becomes clear what part here is mine. | |
And sky is strangling the mountainside. | |
With no fear in his eyes the one with wings is watching. | |
Alone against the wind the battlefield orphan now stands. | |
The forest of spears is growing on the red skyshore. | |
That rage like thunderstorm tears the humbling lines. | |
Wolves from the house of death now grant the final breath. | |
Alone against the wind the child of slaughter now stands. | |
No, the old man speaks no words and only the vultures may tell his tale. | |
Into the soil buried the shards of untiring iron. | |
At the journey's end nothing is to remain. | |
Still the icy piercing wind my name is carried upon. | |
The mark on the frozen ground will vanish into time. | |
And rime is climbing the mountainside. | |
As if awaiting its time to come a solitary eagle stays still. | |
Wings they are torn but claws are ready to face what might be the end. | |
And dark is strangling the world of war. | |
With no fear in his eyes the one with sight is watching. |
Katkennut ter k dess ni, verivana rinnallani. | |
Vain tyhj huotra maahan tallattuna seuraa kun l hden taas. | |
On vihollinen kaadettu, voittamaton voitettu. | |
Veistetty lihaani pelko j yt. | |
Tuo viima hyyt v nime ni kuljettaa. | |
Punainen veri piirt merkin maahan routaiseen. | |
Vuoren rinnett huurre kapuaa. | |
Kuin hetke n odottaen laelle kotka vain j. | |
Taas vaihtaa tuuli suuntaa, se vainajia syleilee ja kivet murentaa. | |
On mets autio ja pilvet paenneet. | |
Katson henki h yryten kun kaikki hiljalleen j tyy. | |
Vain viima hyyt v nime ni kuljettaa. | |
Lopulta tied n sen mit tulin t ytt m n. | |
Vuoren rinnett taivas kuristaa. | |
Pelotta tarkkailee h n jonka siivet viel kantavat. | |
Yksin tuulta vastassa seisoo orpo taistojen. | |
Siint mets keih iden rannassa taivaan punaisen. | |
Se raivo lailla ukkosen silpoo rivit n yrtyvien. | |
Sudet talosta kuoleman suovat henk yksen viimeisen. | |
Yksin tuulta vastassa on lapsi tuon teurastuksen. | |
Ei vanhus sano sanaakaan, vain haaskalinnut taivaalla tarinansa tuntevat. | |
Multaan hautaan kappaleet raudan v sym tt m n. | |
Matkan lopussa ei j ljelle j mit n. | |
Viel viima hyyt v lauluani kuljettaa. | |
Merkki routaisessa maassa aikaan katoaa. | |
Vuoren rinnett huurre kapuaa. | |
Kuin hetke n odottaen laelle kotka vain j. | |
Siivet revitty mutta kynnet valmiina loppunsa kohtaamaan. | |
Sodan maailmaa pimeys kuristaa. | |
Pelotta tarkkailee h n jonka silm t viel n kev t. English translation: CHILD OF OBLIVION | |
A broken sword in my hand, a trail of blood on my chest. | |
Just an empty scabbard trampled to the ground will follow as | |
I leave again. | |
The enemy has been slain, the invincible defeated. | |
A fear is gnawing my roughhewn flesh. | |
The icy piercing wind my name is carried upon. | |
Blood o' so red, it draws a mark on the frozen ground. | |
And rime is climbing the mountainside. | |
As if awaiting its time to come a solitary eagle stays still. | |
Yet the wind is changing again, embracing the dead and eroding what is stone. | |
The woods are silent and the clouds are gone. | |
Through the steam of my breath all | |
I see is turning ice. | |
Just the icy piercing wind my name is carried upon. | |
And then it becomes clear what part here is mine. | |
And sky is strangling the mountainside. | |
With no fear in his eyes the one with wings is watching. | |
Alone against the wind the battlefield orphan now stands. | |
The forest of spears is growing on the red skyshore. | |
That rage like thunderstorm tears the humbling lines. | |
Wolves from the house of death now grant the final breath. | |
Alone against the wind the child of slaughter now stands. | |
No, the old man speaks no words and only the vultures may tell his tale. | |
Into the soil buried the shards of untiring iron. | |
At the journey' s end nothing is to remain. | |
Still the icy piercing wind my name is carried upon. | |
The mark on the frozen ground will vanish into time. | |
And rime is climbing the mountainside. | |
As if awaiting its time to come a solitary eagle stays still. | |
Wings they are torn but claws are ready to face what might be the end. | |
And dark is strangling the world of war. | |
With no fear in his eyes the one with sight is watching. |