|
Puistossa ilta viilenee. |
|
Pete lämpimikseen hyppelee. |
|
Kelloaan katsoo kiroillen, |
|
sytyttää röökin viimeisen. |
|
Luokan priimus oli koulussa, |
|
nyt kuudentoista, koniin koukussa, |
|
eikä mutsi jaksa välittää, |
|
faijaansa ei oo nähnytkään. |
|
Pete pitää huolen itsestään, |
|
eilen sai viestin frendiltään: |
|
"Nyt olis helpot massit tiedossa, |
|
jos tuut mukaan, nähdään puistossa." |
|
Pete pystyyn nostaa kaulukset |
|
ja kiskoo sauhut viimeiset. |
|
Vielä kerran miettii mielessään, |
|
ei oo mitään menetettävää... |
|
(Chorus:) |
|
Maailma matkaa radallaan, |
|
päivä nousee uudestaan. |
|
Ei mikään muutu milloinkaan, |
|
kaikki säilyy ennallaan. |
|
Samat tuulet puhaltaa, |
|
samat sateet lankeaa |
|
ja kaikki kaunis katoaa, |
|
kaikki kuolee aikanaan. |
|
Kaunis nuori nainen Laura on. |
|
Käytyään kauppaopiston, |
|
päätti oman firman perustaa, |
|
haki ison lainan pankista. |
|
Mutta Laura joutuu vaikeuksiin, |
|
ajettiin firma konkurssiin. |
|
Nyt selviä ei laskuistaan, |
|
lainasta puhumattakaan. |
|
Sen vanhemmilla rahaa riittäis, |
|
mut ne ei haluu auttaa tytärtään. |
|
Ne sanoo: "Tervetuloa maailmaan, |
|
täällä pärjätä saa omillaan." |
|
Laura valvoo yönsä rukoillen, |
|
"Luoja auta, selviä en." |
|
(Chorus...) |
|
Laura saapuu prätkällään, |
|
sen puiston laitaan pysäyttää. |
|
Pete nousee taakse istumaan, |
|
kumpikaan ei sano sanaakaan |
|
ja he ajavat pihaan huvilan, |
|
Laura avaimensa ojentaa |
|
ja Peteä vielä muistuttaa, |
|
missä mutsi pitää korujaan. |
|
He luulivat jo selvinneensä, |
|
kun Laura näkee peileistänsä, |
|
kuinka valot siniset välähtää, |
|
vaatien pysähtymään. |
|
Laura kääntää kahvaa huutaen: |
|
"Pidä kiinni, Petri Ruusunen!" |
|
Aamulla lööpit hehkuttaa |
|
ja hetken he ovat legendaa... |
|
(Chorus...) |