|
Kaikki kertoo kuin kauniilta |
|
tää kaikki näyttää niiden silmissä |
|
Miten meil on pelkkää yhteistä |
|
eihän me koskaan edes riidellä |
|
Mä tiedän mitä sä tahdot ja ymmärrän sen |
|
joskus minäkin toivoin sitä samaa |
|
En osaa näyttää mikä oikein on korvannut sen |
|
tai saati sitten että sanoisin sanallakaan |
|
Mikä mua kaivertaa |
|
Helpompi nieleskellä on vertaan, kuin toisen haavaa vuodattaa |
|
Jos tässä jonkun täytyy kärsii, mä teen sen kyllä sun puolesta |
|
Mä kyllä kuulen mitä sisin sanoo, samaa kuin sun, sen kieli ei oo |
|
Milloin se muuttui, ei oo tietoo, kun sulkee korvat, ei huomaa eroo |
|
Ei täs oo kyse siitä et tahtoisin loukata, tai etten tahtois tuntee niinkuin sinä |
|
Mun täytyy uudestaan se sama kai taas huomata, mä myönnyn kaikkeen |
|
enkä sano edes sanallakaan, vaikka mua kaivertaa |
|
Helpompi nieleskellä on vertaan, kuin toisen haavaa vuodattaa |
|
Jos tässä jonkun täytyy kärsii, mä teen sen kyllä sun puolesta |
|
Ennemmin tinkii omistaan, kuin toisen toiveet kuolettaa |
|
Mut näin ei vaan voi koskaan olla, rehellinen itselleen |
|
Helpompi nieleskellä on vertaan, kuin toisen haavaa vuodattaa |
|
Jos tässä jonkun täytyy kärsii, mä teen sen kyllä sun puolesta |
|
Helpompi nieleskellä on vertaan, kuin toisen haavaa vuodattaa |
|
Jos tässä jonkun täytyy kärsii, mä teen sen kyllä sun puolesta |