|
On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen. |
|
Se saattoi vahinko olla, |
|
Eikä tapahdu uudelleen. |
|
Suru joskus käy, ja ikävää riittää; |
|
Kantaa laineet laivatkin. |
|
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää? |
|
- Jossain on kai vastauskin. |
|
Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen. |
|
Ostin kadun mieheltä pyörän, |
|
Joudun nyt oikeuteen. |
|
Joku toinen aina edellä |
|
Ottaa irti kaiken minkä saa. |
|
Mulla kun ei oo mitä oottaa, |
|
Ei se paljon haittaakaan. |
|
Tässä elämä on: |
|
Oma, kallis, ja tarpeeton. |
|
Joki joutava laineillaan |
|
Mua lastuna vie mukanaan, |
|
Ja ensin mä vapisin aaltojen alla. |
|
Opin olemaan antautumalla. |
|
Pohjallakaan ei yksinään olla: |
|
Alakulo on seurana haikeuden. |
|
Luulin ennen, että jossain |
|
Mitataan tarkalleen, |
|
Milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen. |
|
Se on pelkkä harha, perätön luulo, |
|
Toiset hölmöt uskoo niin. |
|
Jäävät hartiat väkevän, suuren, |
|
Pieneksi kuin heikonkin. |
|
Miks kysyt, miten käytän |
|
Päivät jotka vielä saan. |
|
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan? |
|
Enkä opi sanomaan, et kaipaan, |
|
Vaikka pyydätkin. |
|
Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan. |